http://kativaittinen.wordpress.com

Siirrän tuonne myös kaikki reseptit ja tuolta voi tästä lähin lueskella kuulumisia ja painonpudotusyrityksiä :)

Reseptissä mainitaan makea kondensoitu maito, jota löytyy ainakin etnisistä ruokakaupoista säilyketölkeissä. Ruokafanaatikot vannovat kondensoidun maidon nimeen, sillä ennen vanhaan Amerikan joka kolkassa tuoretta maitoa ei ollut saatavilla. Mutta ei hätää -korvikkeen tälle voi helposti väkäistä itse vedestä, voista, sokerista ja maitojauheesta!

Kondensoitu maito (tästä tulee hiukan enemmän kuin Key Lime Pie -ohje vaatii, mutta ylimääräisen voi käyttää vaikkapa kinuskin tekemiseen.)

1,6 dl vettä
3,2 dl sokeria (voi laittaa vähemmänkin, mutta silloin limen kirpeys ottaa enemmän valtaa)
4,8 dl maitojauhetta
6 rkl voita/margariinia

Sekoita kaikki muut ainekset paitsi vesi, jonka kiehautat vaikkapa pienessä kattilassa lieden päällä. Kun vesi kiehuu, lisää se seokseen ja sekoita tasaiseksi. Kondensoitu maito on valmis!

Key Lime Pie, eli limepiirakka

3-4 limen mehu, noin 1 dl
5 kananmunan keltuaista
400 g kondensoitua maitoa
3,5 dl Digestive -keksejä
1 dl sulatettua voita
1 rkl sokeria

Jauha Digestive -keksit esimerkiksi monitoimilaitteessa hienoksi muruksi. Lisää sula voi sekä sokeri ja sekoita murutaikinaksi. Painele seos tiiviisti piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (itse käytin kaupan kertakäyttövuokia) ja esipaista 150-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Nosta vuoka ritilän päälle jäähtymään ja nosta uunin lämpö 175 asteeseen.

Vatkaa munankeltuaiset kuohkeaksi. Lisää kondensoitu maito ja jatka vatkaamista, kunnes seos hiukan sakenee. Lisää sitten limemehu. Voit halutessasi myös raastaa hiukan limen kuorta mukaan. Sekoita täyte tasaiseksi ja kaavi piirakkapohjan päälle.

Paista limepiirasta uunissa noin 10-12 minuuttia ja nosta jäähtymään. Jäähdyttämisen jälkeen laita piirakka joko muutamaksi tunniksi jääkaappiin tai hetkeksi pakkaseen, jotta koostumus kiinteytyisi sopivasti. Älä jäädytä!

Tarjoa piiras kuohkeaksi vatkatun kermavaahdon kanssa, jos haluat tasoittaa piirakan makeutta. Nauti <3

Tänään alkaa Tampereella chilifestivaalit, jotka kulkevat nimellä Naga 2010! Tapahtumapaikkana toimii Jack The Rooster -ravintola sekä sen pihaedusta aivan Tampereen keskustan tuntumassa. Paikan päällä voi tutustua eri chililajeihin, niistä tehtäviin ruokiin ja tietenkin tehdä makuhermoja kutkuttavia ostoksia.

Tapahtuma on kaksipäiväinen, ja alkaa tänään klo 12 ja päättyy sunnuntai-iltana. Sunnuntaina päivän loppupuolella järjestettävä chilinsyöntikilpailu saa varmasti myös katsojat tuntemaan empatiaa kilpailijoita kohtaan! Kyseinen syötävä hedelmä nimittäin kulkee maailman tulisimman chilin tittelillä, joten kilpailuun osallistuneilla todellakin on edessään kova vastus!!

Lisätietoa: http://www.naga2010.com/

Rönnvikin Viinitila

Rönnvikin Viinitila sijaitsee lyhyen matkan päässä Pälkäneeltä Hämeenlinnan suuntaan, ja on yksi Suomen suurimmista ja palkituimmista viinitiloista. Viinitilalta löytyy kahvila, myymälä ja päärakennuksen yläkerrasta juhlatilat.

Kahvilan puolella on mahdollista tilata maistiaisannoksia tilan viineistä kohtuulliseen hintaan. Leivonnaiset olivat mielestäni hiukan kalliita, mutta paikan kinkkupiirakka vei kielen mennessään! Lisäksi kahvilasta sai maistella tilan liköörejä, joita tila ei valitettavasti saa myydä pulloissa nykyisen lainsäädännön vuoksi.

Myymälästä löytyi käsitöiden ohella makeisia, sekä tietenkin viinejä.

Mikäli koskaan olet halunnut vierailla viinitilalla, voin suositella Rönnvikiä täydestä sydämestäni. Tila on paikkana upea, ja miljöö on suorastaan ihastuttava. Jos vielä mahdollista, niin tehkää kyseinen matka vesiteitse. Valkeakoskella kesäaikaan liikennöivä M/S Eerika tekee viinitilaretkiä muutamina ennalta ilmoitettuina viikonloppuina, hinta 25€/aikuinen. Veneretki kestää suuntaansa noin kaksi tuntia, ja perillä on parin tunnin verran aikaa tutustua tilaan ja tuotteisiin.

http://www.ronnvik.com/

Strutsitila Syrjynen

Strutsitila Syrjynen sijaitsee myös likellä Pälkänettä, mutta Tampereen puolella. Tilalta löytyy strutseja, highlandereita, villisikoja, kanoja, possuja, peuroja, pupuja ja pari vuohta. Sivujen mukaan tilalla olisi myös poroja, mutta niitä emme reissullamme nähneet.

Sisäänpääsymaksu on aikuiselta 3,50€ ja lapselta (4-14 v.) 2 euroa. Alle 4-vuotiaat pääsevät tilalle ilmaiseksi. Mielestäni tämä ei ole kovin paha hinta, varsinkin kun strutseja ei ihan joka päivä näe!

Tilan etupihalta löytyvät vuohet ja puput ovat varsinkin saapuvien lasten suosiossa, joten ennen kuin koko perhe pääsee eteenpäin, pitää ensin maanitella pupuja ruokkivat muksut mukaan ;) Seuraavaksi portin takaa meitä tervehti ylväs kukko, ja sen jälkeen pääsimmekin itse asiaan. Strutseja oli kahdessa ladossa -ensimmäisen ladon kaikki asukkaat olivat sisätiloissa. Häkkikaltereiden ja kulkuväylän väliin jäi vain noin pari metriä, joten väkisinkin tuli kuljettua seinänvierttä siinä pelossa, että strutsit pitkine kauloineen ylettäisivät nokkaisemaan! Ladon perällä nuoremmat yksilöt oleskelivat omassa aitauksessaan.

Paremmuusjärjestyksessä seuraavat kohokohdat olivat highlanderit sekä kuusipeurat. “Bambeja”, kiljaisin jälkimmäiset nähdessäni!

Highlanderit olivat kuin parturiaikansa muutamaan kertaan unohtaneita lehmiä. Karva oli kauniin kuparinväristä, jota jaksoin ihailla pitkän aikaa.

Tilan päärakennuksen myymälästä löytyy virvokkeiden lisäksi strutsinlihaa, munia koristeeksi sekä tietenkin sulista ja nahasta tehtyjä koriste- ja käyttöesineitä. Käsityöihmisille tiedoksi; tila myy myös nahanpaloja sellaisinaan.

http://www.strutsitila.com/

Kevät on mennyt onnahdellen eteenpäin, eli siis joten kuten. Sekä painonhallinnan että muunkin elämän osalta. Marsumuorimme, 6,5-vuotias Hippa, sairastui pari viikkoa sitten onnettomuutta ennustavan vakavasti. Jaloilleen tyttö ei pystynyt tukeutumaan ollenkaan, ja masussa tuntui kipeä kohta. Antibioottikuuri onneksi auttoi ja nyt tytsy elelee jälleen tyytyväisenä häkissään. Vatsasta löytynyt patti on kuitenkin edelleen paikoillaan, mutta ainakaan se ei ole enää kipeä, minkä vuoksi muorin jäsenet eivät tahtoneet toimia aikaisemmin.

Näin työstä vapaana olen edelleen jatkanut kokeilujani ruoanlaiton parissa -viime viikolla äitini tilasi minulta kylmäsavulohipiirakan sekä suklaisen piimäkakun. Olivat kuulemma oikein onnistuneet, varsinkin lohipiirakan mehevyyttä kiiteltiin ylitsevuotavasti :) Sovelsin jälleen kerran Pastanjauhannan ohjetta, joskin käytin vain yhden ison purjon, yhden desin kermaa ja kaksi kananmunaa (kertakäyttöiseen piirakkavuokaan tämäkin oli aika piukassa, että kaikki saatiin mahtumaan). Kirjoitan piimäkakun ohjeen tänne myöhemmin, sillä sekin oli ihan jakamisen arvoinen resepti!

Aurinkoisiin palaamisiin! :)

Äitienpäivän kinkku-juustopiirakka

1 pkt (400g) Sunnuntai -piirakkataikinaa
(tähän käy myös ruistaikina)
100 g Emmental punaleima -juustoraastetta
2 kananmunaa
1 dl ranskankermaa
1/2 dl tuoretta persiljaa
1 tl paprikamaustetta
1/2 tl valkopippuria
1 pieni sipuli
1/2 punainen paprika
100 g kinkkusuikaleita

Kuutioi paprika ja sipuli ja paista niitä hetki kinkkusuikaleiden kanssa pannulla. Sekoita ranskankerma, juustoraaste ja kananmunat tasaiseksi seokseksi. Lisää seokseen persiljasilppu, paprikamauste ja valkopippuri. Painele piirakkataikina vuokaan (halkaisija 25-27 cm) ja levitä päälle paprika-kinkku-sipuliseos. Lopuksi kaada päällimmäiseksi juusto-munaseos ja levitä tasaisesti täytteen päälle. Halutessasi voit jäljellä olevasta paprikasta taiteilla piirakkaan koristekuvion. Paista 200-asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia.

Ihanaa ja rakkaudentäyteistä äitienpäivää kaikille mahtaville äideille!

Uutuus Alkon valikoimissa. Mmmm...

Etiketin mukaan Poplea voi nauttia jäähdytettynä sellaisenaan tai esimerkiksi margharitoissa. Aitoa mansikan hedelmälihaa sisältävä likööri on sameaa ja “hilloisen” näköistä, joten eiköhän tuo menisi vaikka jäätelönkin päällä tai jääpalamuotissa jäädytettynä paloina booleihin!

Nyt pitänee jatkaa kirpputoritavaran hinnoittelua -tässä teille vielä tänä aamuna kuvattu video Hipasta nauttimassa kauden viimeisiä rairuohoja! :)

Flunssa sen kuin vain jatkuu ja jatkuu! Zumbakurssillekaan en sitten päässyt, arvatkaa vain harmittaako… Kotonakaan en ole zumbaillut, mikä tuntuu heti alaselässä jäykkänä kipuna. Kyllä se liikunta vaan on ihmejuttu -olen jo monta vuotta (iästäni huolimatta) kärsinyt huonosta selästä. Alkujaan selän venkoilu lähti kaiketi ollessani Valkeakosken Metso Paperilla kopiolaitoksen hoitajana, sillä siellä jouduin lähes joka päivä nostelemaan painavia paperirullia ja kansiolaatikoita. En osaa nostaa mitään muuten kuin selälläni, joten ainakin muutamaan kertaan tuo kerkesi nitkahtaa oikein mukavasti… Liikunta ja venyttely ovat siihen ainoa tehokas lääke.

En ole uskaltanut käydä vaa’allakaan, sillä kipeänä ollessani mäyssytin mm. suklaata ja pastaa. Pitihän sitä surkeaa oloa jotenkin hyvittää, näin ainakin selitin itselleni. Mutta nyt, kun olen jo hiukan parempi, olen ottanut jälleen tiukemman linjan.

Minulla on kamerassa odottelemassa kuvia paristakin eri ruokalajista, mitä kokkailin sairasajallani.. Valitettavasti parhaimmasta en ehtinyt ottaa lainkaan kuvia, sillä se katosi nälkäisiin suihin nopeammin kuin ajattelinkaan! Kyseessä oli kevätkurpitsapasta kera tomaattisen lihapullakastikkeen. Kesäkurpitsapastan valmistin siten, että pesin ja kuorin yhden kesäkurpitsan ja sen jälkeen suikaloin sen kuorimaveitsellä ohuiksi nauhoiksi (ei siemenosaa). Tämän jälkeen suikaleet itketettiin ja paistettiin pannulla oliiviöljyssä ja syötiin kuin pastaa :) Maistui muuten Mikillekin, mikä oli pieni ylläri!

Tämä on siis paluu sorvin ääreen -huspois kilot!